Piirroshevosia vuodesta 2012

Epämääräisesti pälyilevä rautiaanpäistärikkö puhahtaa, ja tutkii hieman varautuneesti tulijan. Sen silmänvalkuaiset välähtelevät näkyvästi, vaikkei hevonen hermostunut olekaan. Tässä on Ässä - Suomenhevoseksi hyvin ilmeikäs tapaus, jota voisi myös omalaatuiseksi luonnehtia.

Ori on luonteeltaan kovin herttainen, sellainen ujo ja käsiteltäessä kiltti. Tulee oikein hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, mutta vaatii reilusti aikaa ottaakseen ihmiset omikseen. Hoitaessa ja varustaessa usein vain torkkuu paikoillaan, sillä hyvä luppoaika on erinomainen tilaisuus päivänokosille. 

Ratsastettaessa Ässä ei räjähdä käsiin, eikä sitä saisi räjähtämään varmaan edes lyhyellä sytytyslangalla ja ämpärillisellä dynamiittia. Se on oikein maltillinen ratsu, jonka maailma ei pienistä kaadu. Ässää saa kyllä pyytää kunnolla eteenpäin, sillä maltti ei tule oman moottorin kera. Aina silloin tällöin ongelmaksi osoittautuu pelottavat pusikot ja ojien ylitys, joka on herran mielestä liian jännittävää muuten tasaiseen elämään. Vauhti ja vaaralliset tilanteet karttavat Ässää, ja Ässä niitä.

Makkaran mallinen maastopuksutin ei ole se loistavin hyppääjä, tai kouluratojen kimaltavin tähti, vaan ennemminkin perus harrasteputte. Ehkä erikoinen väri onkin se ässä tämän hevosen hihassa.