Piirroshevosia vuodesta 2012

Seikkailupersoonainen tamma omaa ei-niin-tasaisen luonteen ja se todellakin osaa rasittaa ihmisiä tempauksillaan, vaikka naurunremakoiltakaan ei aina voi välttyä. Ämpärin pohjat on tutkittava tarkasti, jokaiseen pieneenkin väliin on mahduttava. Tamman silmiin katsoessa voisi miettiä, mitä sen pää sisältääkään. Kenties tyhjyyttä?

Kirppua ei voisi vähempää kiinnostaa tarhasta hakija. Onhan se kivempaa leikkiä vähän hippaa ja muutenkin pukitella ympäriinsä. Yrittää esittää myös välillä vähän pomoluonnetta muille, vaikka totuus on ihan toista, Kirppu on alistuja. Emäänsä tullut herkkusuu tulee yleensä pienellä suostuttelulla riimunvarren jatkeeksi ja oikeastaan tykkääkin huomiosta, se vain piilottaa sen salakavalasti.

Hoitaessa Kirppu on usein rauhallinen, mutta ylttiöpäisen utelias. Pahimpina päivinä tamma on otettava käytävälle, koska se vain hyörii ja pyörii karsinassaan, kun sitä hoidetaan. Harjapakki ja kaikki sen sisältö on tutkittava. Se on tottakai myös levitettävä jos se on vain sellaisella etäisyydellä. Ovissa roikkuvat loimet ovat turhia, ne voivat lojua lattialla... Sellaista pientä, mutta muuten hoitotoimenpiteet ovat helppoa hommaa. Aikataulu on kuitenkin eri juttu.

Kirppua ei juurikaan ole opetettu tekemään mitään mahtavan hienoa, mutta toimii sentään kaikissa perus askellajeissa.. Väistöjä on harjoiteltu, ja maastakäsin käsitelty paljon. Selässä istuessa kannattaa kuitenkin olla tarkkana istunallisesti, sillä Kirppu on istunnalle aika herkkä. Askellajit ovat kuitenkin mukavan suuret ja joustavat, vaikka tamma onkin aika pienikokoinen. 

Esteet Kirppu osaa ylittää. Se siis tietää mitä niillä kuuluu tehdä. Maapuomien kanssa tosin loikkii malttamattomasti. Myös hyvin nopea tahti saattaa tuota pientä ohjausproblematiikkaa esteitä lähestyttäessä.
Huonot päivät tuottavat Kirpulle niskurointia. Sen mielestä ratsastaja on silloin aina väärässä ja oikea on vasen ja vasen oikea. Taistelutanner on valmis kun tamma päättää olla kuuntelematta. 

Maneesiin mukavuuksiin tottunut tammaneiti on seikkailupersoonastaan huolimatta hieman arkajalka. Sen peloton olemus jättää sisälleen sen, että rasahtava oksa kavion alla voi olla kamala tilanne.  Ryhmässä vaeltaminen ei tuota kuitenkaan mitään ongelmaa, pientä säpsyä välillä. Vedestä ei niin välitä, mutta on käynyt uimassa muutaman kerran.

 Kärsivällisyyttä ja hermoja vaaditaan, mutta oikean ihmisen kanssa osaa toimia kuin hevonen.