Piirroshevosia vuodesta 2012

Lilium's Lithium, tutummin ihan Lilith vain, on astetta jytkympi asukas Kirkkojoen tallilla. Muhkea tilastotamma, tuo pohjoismaisista hevos -ja poniroduista rakentuva sekametelisoppa on mitä valloittavin näky vinkeine seepraraitoineen ja uniikkeine merkkeineen. Noh, minkäsmoinen tapaus tämä hiirakko hevosenkuvatus on?

Valloittavan näköistä tammaa voisi luulla ensinäkemältä laiskanpulskeaksi ja kiltiksi jokatytön -poniksi, mutta hevosen mittoihin yltävä tupsujalka kätkee luonteeseensa vaikka minkämoisia pikku vinkeitä. Toki se ihan kiltti on.. Hieman kenkku vain. Lilithiä voi rapsutella ja kupsutella sieltä sun täältä, mutta kyllästyessään huomioon tamma ilmoittaa siitä hyvinkin selkeästi. "Nyt riittää! Painupas..!" -Kaikuu se sanaton kehotus, oikeastaan käsky, kun korvat liimaantuvat niskaan ja nenä nyrpistyy pahaenteisesti. Läheisille ihmisille tämä jää pelkäksi draamailuksi ja egoiluksi, mutta vähänkin vieraampi ihminen saattaa tuntea vielä nahoissaan mikäli liikaa lääppii, eikä viitsi antaa neidille rauhaa. Lilith ei ole oma-alotteinen tutustuja -tyyppi, eikä sitä kannata odotella tarhan portille tervehtimään. Se mitä luultavimmin vähät välittää kaksijalkaisista kiusankappaleista.. Paitsi jos niillä on jotain herkkua tarjottavana! Ne kyllä kelpaa. Makoisat herkkupalat eivät tosin takaa maagista ystävyyttä.
Yhden ihmisen diivaa joutuu aina vähän suostuttelemaan tulemaan mukaan. Se ei millään viitsisi riimunjatkeena killua. Murjottava jäärä herää kuitenkin siinä vaiheessa kun jotain mahdollisesti mielenkiintoista olisi luvassa.
 

"Ai satula? No pistä vaan! Ai suitset? No ehkä tämän kerran.." Varustaminen sujuu oikein sukkelasti, vaikkei leipäläpi aina meinaa ottaa kuolaimia vastaan. Peukaloa hammaslomaan ja kympin yritys, kyllä se siitä.  Muuten se käsiteltäessä, niin harjattaessa kuin varusteidenkin pukemisessa olla möllöttää hievahtamatta. Laiskanpulskeana. Se suorastaan juurtuu niille sijoilleen. Joskus juurtuu ehkä vähän liiaksikin, koska koivet tarrautuvat lattiaan, maaperään, pilvilinnaan, missä se nyt sattuukaan seisoskelemaan, vähän turhankin lujasti. Kaviot eivät meinaa nousta paria senttiä ylemmäs silloin, kun ne pitäisi saada putsattua. 

Ratsastettaessa meno vaihtelee ihan päivän ja mielialan mukaan. Lilith laiskoina ja huonoina päivinään testailee tarvitseeko oikeasti tehdä jos ei millään huvittaisi. Matomaista, kankeaa laiskottelua pääsee todistamaan turhauttavan usein, jolloin raippa on korvaamattomana apuvälineenä. Pari pientä näpäytystä ja tomera, päättäväinen ratsastaja, tulee parin protestipukin jälkeen vähän liikettäkin. Joskus hieman liikaakin kun kaasu hirttää kiinni. Hyvinä päivinään Lilith on oikein reipas ja mukava ratsastaa. Se toimii vähän joka lajissa, mutta kouluratsastus on sen ehdoton ykkönen.

Pehmeät askeleet on mukavat istua ja tynnyrimäinen rakenne on kiva vaikka ilman satulaakin. Uskoisitko sinä heti tästä pullukasta, että se on oikeasti hyväliikkeinen ja osaa vähän vaativammatkin koulukiemurat? -En minäkään aluksi! Lilithiltä löytyy kapasiteettia pidemmällekin, mutta tämä kaikki pitää kuoria vielä irti. Tamman kanssa harjoitellaankin ahkerasti, jos siitä vaikka vielä olisi kunnon kisapolleksi.

Maastossa Lilithin sisäinen formula kaivautuu esiin ja jarrut ovat hukassa. Tämän osalta hätä ei ole kuitenkaan suuren suuri, sillä kyllä ne jarrutkin siellä jossain ovat.. Kunhan ne vain ensin löytää! Hyppii mielellään pieniä maastoesteitä, mutta siinä samalla saattaa pukkinappula painua pohjaan. Häränpyllyä tulee ihan silkasta ilosta ja innostuksesta. Kyydissä kyllä pysyy jos on vähänkään tasapainoa, sillä yleensä pukittelu on harmittoman pientä, vaikka kyllä se perä nousee korkeallekin jos neiti niin tahtoo..

..Hei muistinko mainita että Lilith loukkaantuu helposti? Jos tämä kokee ihmisen olevan kurja, se kyllä muistaa. Pelkkä mökötys saattaa kestää päiviä. Makupaloilla tilanteen saa korjattua, sillä tamma on herkkä lahjonnalle. Ainakin tältä osin. Lajitovereistaan se pitää oikein paljon, mutta on vähän pomottava persoona. Se hakee johtajan paikkaa jatkuvasti, eikä millään viitsi kumartaa ainakaan itseään pienempiä yksilöitä. Oreista vähät välittää, mutta pojat saavat monoa jos tulee liian iholle. Niistähän voi saada vaikka mitä kirppuja ja pöpöjä! Hyi! 

Suuri poni ja suuri persoona!