Piirroshevosia vuodesta 2012

Perusilmeeltään hieman kiukkuisenkin näköinen Surumalja, tutummin Malla, ei ole oikeasti niin ikävä tapaus kuin voisi luulla. Kaunis rautias on hieman epäileväinen yksilö, mutta tutustuttaessa aivan ihastuttavan ystävällinen tapaus. Hiljainen ja tarkkaan laskelmoiva tamma ei erityisesti pyri kiehnäämään ihmisissä, mutta luottokavereihin tukeutuu hellyydenkipeänä usein. Nauttii erityisesti kun joku kiltti viitsii rapsuttelemaan otsatukan alta.  Hoitaessa mitä parhain. Malla malttaa olla paikallaan eikä kiirehdi tai hötkyile. Mitä nyt kaviot vain ovat kovin raskaat ja niitä on hankala nostaa puhdistettavaksi. Annettakoot anteeksi, hyvät hienot kaviot varmasti ovatkin todella painavat. Kuolaimet se ottaisi suuhun mukisematta, vaikkakin tamman omistaja suosii kuolaimetonta suitsimallia. 
 

Ratsastettaessa Malla vaatii ratsastajaltaan osaamista ja keskittymistä. Jos kyydissä istuu maisemamatkaaja, saattaa tämä tamma ottaa paikan tilanteen herrana (tai rouvana) ja keksiä aivan omat reitit. Tämän jälkeen peli on melkein menetetty ja ihmispolo joutuu armottoman testailun kohteeksi tulevinakin ratsastuskertoina.
Kentällä työskentely ei aina jaksa kovin kiinnostaa, mutta maastossa herää kummasti. Lukuisat luonnonpolut ovat niin kivoja, varsinkin kesäisin kun voi haukata hieman evästä matkan varrelta. Malla on niin lahjakas evästäjä, ettei sen tarvitse edes pysähtyä, vaan reippaasta kävelyvauhdistakin saa aina kahmaistua jotakin mutusteltavaa. Maastomopo -tittelinkin saanut neiti on varmajalkainen ja pitää myös hyppäämisestä, joskin tarvitsee esteillä paljon tukea ratsastajalta.

Kouluvääntökin onnistuu moitteettomasti, mitä nyt on vain hieman hidas lämpenemään. Ja kuten mainittua, kenttätyöskentely ei kuulu suursuosikeihin, mikä varmasti vaikuttaa myös koulukiemuroiden kiinnostavuuteen. Jos osaa pyytää, Malla antaa kyllä itsestään paljon irti ja liikkuu oikein hienosti. 

Kaikenkaikkiaan mukava tapaus. Fiksu maastokaveri jolla riittää virtaa metsikössä, vaikka kentällä vähän unettaa.