Piirroshevosia vuodesta 2012

Mökö on sellainen "Mökö-mökö-puuhun kiivenneen" -näköinen hevonen, joka voi ensisilmäyksellä luoda mielikuvan kiukkuisesta suokinkäppyrästä. Syvempi tarkastelu kuitenkin paljastaa, ettei ulkokuoren perusteella tuomitseminen kannata - Ainakaan tässä tapauksessa. Toki Mökö on nimensä veroinen mököttäjä, omaa elämää elävä ja mielipiteitä omistava hevonen, mutta ilkeä se ei ainakaan ole. 

Tarhasta ja laitumelta haettaessa ori ei lähde pinkomaan pakoon tai muutenkaan pelleile, se vain kääntää takapuolensa, ja seisoo paikoillaan odottaen, että haet sen. Mökö ei ole kovin antelias, joten sen eteen joutuu näkemään vähän vaivaa. Kun hevonen on narun päässä, saat maiskutella ja pyytää sitä hetken mukaasi ennen kuin sen suuret kaviot saavat liikettä alleen. Varustaessa seisoo nätisti paikoillaan. Pitkän odottelun aikana huokailee, ja alkaa levottomana tuuppimaan ja kuopimaan. Kukapa nyt tallikäytävällä tai puomissa jaksaisi päiväänsä kuluttaa.

Ratsastettaessa Mökö syttyy hitaasti, ja hyytyy helposti. Sitä saa ajoittain pyytää reilusti eteenpäin, jottei se ala hidastelemaan ja keksi hiipiä portille norkoilemaan. Kouluratsastuksessa ori ei loista erityisemmin liikkeillään, mutta osaa perusasiat. Pieniä esteitä se hyppää hyvin, mutta sen mielenkiinto hiipuu nopeasti, ja mielummin kiertäisi hökötykset. Maastossa Mökö on omiaan, varmajalkainen, eikä hytky turhista. Se onkin enemmän vapaa humputtelija, kun kentällä puurtaja. Maastopoluilla sillä riittää omaa motivaatiota, eikä sitä tarvitse pyytää liikkumaan ellei kyseessä ole ojan ylittäminen. Ojat ovat Mökön mielestä vähän pelottavia, sillä niissähän voi olla vaikka krokotiileja. Yleisesti ori on ratsastettaessa mukava sen rauhallisuuden vuoksi. Mökö toimii parhaiten kuolaimettomilla suitsilla, ja sen kanssa on mahdollista mennä jopa pelkällä kaulanarulla. 

Kaveri, jolta ei jarrut ja korvat tipu matkalla. Maastohöntsäilyn ykkönen.